Mitä psykologia oikeastaan tutkii?

Olen aina ollut kiinnostunut hyvistä tarinoista. Nuorempana se johdatti minut kaunokirjallisuuden pariin ja kehittyi elinikäiseksi lukuharrastukseksi sekä arvostukseksi fiktiivistä kirjallisuutta kohtaan. Kaiken taustalla oli ilo, jota tunsin lukiessani yksilöiden sisäisistä matkoista. Älkää ymmärtäkö väärin – pidän hyvästä juonesta siinä missä muutkin, mutta juuri se, mitä henkilöhahmon mielessä tapahtui, todella tempaisi minut mukaansa.

Mitä syvemmälle henkilöhahmon sisäiseen maailmaan pääsin, sitä enemmän se minua kiehtoi. Olipa kyse sitten Dostojevskin henkilöhahmojen piinatuista mielistä, Tolstoin ja Rabindranath Tagoren mystiikasta tai Faulknerin luomien hahmojen kylmistä, kovista ja lähes selittämättömistä teoista, ne tekivät minuun syvän vaikutuksen.

Vanhetessani osa tämän kokemuksen romantisoidusta ulkokuoresta on alkanut karista pois. Mutta se, mikä sen alla oli, pitää yhä paikkansa. Olen edelleen syvästi kiinnostunut ihmismielen kokemuksesta ja niistä teoista, jotka sieltä kumpuavat ollessamme vuorovaikutuksessa fyysisen maailman ja ihmisyhteisön kanssa.

Mitä psykologia on?

Juuri tämä kiinnostus yksilön kokemukseen johdatti minut lopulta psykologian pariin. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että psykologia on yksinkertaisesti mielen tutkimista. Mutta kun aloin lukea aiheesta, huomasin psykologian käsittelevän sekä mieltä että käyttäytymistä.

Tästä heräsi toinen kysymys: mitä tutkiminen tässä yhteydessä oikeastaan tarkoittaa? Onko se pelkkää havainnointia? Miten voimme tutkia jotakin niin subjektiivista kuin ihmismieltä?

Vastaus löytyy ainakin osittain tieteellisestä menetelmästä. Psykologiassa mieltä ja käyttäytymistä koskevia kysymyksiä pyritään tutkimaan järjestelmällisesti havaintojen, mittaamisen ja näytön avulla. OpenStaxin psykologian oppikirjassa psykologia määritellään tieteenalaksi, joka tutkii tieteellisesti mieltä ja käyttäytymistä.

Miksi psykologia on tiedettä?

Mutta mitä mielen tieteellinen tutkiminen tarkoittaa? Ennen kaikkea se tarkoittaa tiedon hankkimista empiirisen näytön avulla – havainnoimalla ja mittaamalla sen sijaan, että luottaisimme ainoastaan siihen, minkä itse uskomme olevan totta.

Tieteellinen tutkimus voi alkaa havainnosta, kysymyksestä tai olemassa olevasta teoriasta. Joskus uuden tutkimuskysymyksen taustalla voi olla myös tutkijan aavistus tai intuitio, mutta tieteen kannalta olennaista on, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ajatuksesta on muodostettava jotakin, jota voidaan tutkia järjestelmällisesti. Tutkija voi esimerkiksi muodostaa hypoteesin: tietyn väitteen tai ennusteen, jota voidaan testata. Kerätty näyttö voi tämän jälkeen joko tukea hypoteesia tai asettaa sen kyseenalaiseksi.

Teoria on hieman eri asia. Sen sijaan, että se olisi vain hypoteesi, jonka taakse on kertynyt riittävästi näyttöä, tieteellinen teoria on laajempi viitekehys, jolla pyritään selittämään havaintojamme ja jonka pohjalta voidaan muodostaa ja testata uusia hypoteeseja. Teorioita voi ajatella pilareina tai tukirakenteina, joiden varaan voimme alkaa rakentaa. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole valmis rakennelma.

Kaavio psykologisen tutkimuksen toistuvasta prosessista: havainto tai kysymys, hypoteesi, testaaminen, empiirinen näyttö sekä teorian arviointi ja tarkentaminen.

Psykologiassa tähän liittyy kiinnostava ongelma. Suuri osa siitä, mitä psykologit pyrkivät ymmärtämään – ajatukset, tunteet, muistot ja muut mielen prosessit – ei ole suoraan havaittavissa. Miten niitä siis voidaan tutkia tieteellisesti?

OpenStax tarjoaa tähän hyödyllisen vastauksen. Vaikka mielen prosesseja ei voida suoraan havaita, niitä voidaan tutkia epäsuorasti esimerkiksi tarkastelemalla havaittavaa käyttäytymistä, biologisia indikaattoreita ja ihmisten omia kuvauksia kokemuksistaan. Näiden havaintojen perusteella tutkijat voivat tehdä päätelmiä mielen toiminnasta.

Mihin psykologiset teoriat sijoittuvat?

Jos tieteelliset teoriat voivat muuttua, mitä oikeastaan tarkoittaa, kun psykologiassa jotakin kutsutaan teoriaksi? Aivan kuten muidenkin tieteenalojen teoriat, psykologisetkin teoriat voidaan kyseenalaistaa ja haastaa, ja niitä voidaan kehittää, korjata ja tarkentaa uuden näytön myötä.

On hyvä muistaa, ettei teoria ole absoluuttinen totuus. Se ei myöskään välttämättä ole universaali laki. Sen sijaan se tarjoaa meille viitekehyksen, jonka avulla voimme yrittää ymmärtää ja selittää havaintojamme. Hyödyllinen teoria voi jäsentää olemassa olevaa näyttöä, synnyttää uusia kysymyksiä ja tuottaa ennusteita, joita voidaan testata. Se antaa meille lähtökohdan – eräänlaiset suuntaviivat, joiden puitteissa voimme työskennellä – mutta pysyy samalla avoimena muutoksille.

Otetaan esimerkiksi Freudin psykodynaamiset teoriat ja yksi niiden keskeisistä ajatuksista, hänen esittämänsä psykoseksuaaliset kehitysvaiheet. Niiden historiallinen vaikutus psykologiaan on kiistaton, mutta vaikutusvalta ei ole sama asia kuin tieteellinen pätevyys. Jos teoriaa on vaikea testata tai jos näyttö ei tue sen ennusteita, millainen asema sille pitäisi antaa? Voiko teoria silti olla hyödyllinen uusien ajatusten synnyttämisessä, vaikka joiltakin sen keskeisiltä väitteiltä puuttuisi empiirinen tuki?

Miksi psykologia kiinnostaa minua?

Tämän artikkelin alussa kirjoitin tarinoiden vetovoimasta. Minua kiehtoi ihmisen tilanne – maailmassa kulkevan yksilön sisäinen kokemus. Tämä kiinnostus on kulkenut mukanani suuren osan elämästäni ja johdattanut minut nyt, lähestyessäni keski-ikää, psykologian sekä mielen ja käyttäytymisen tutkimisen pariin.

Sen rinnalla on kuitenkin aina kulkenut toinenkin uteliaisuus, jota minun on paljon vaikeampi määritellä. Se on vienyt minua kirjallisuuden, filosofian ja uskonnon pariin, sekä pohtimaan tietoisuutta ja olemassaoloa koskevia kysymyksiä. Pidän tätä uteliaisuutta lähellä sydäntäni, melkein kuin onnenkiveä etutaskussani.

En odota psykologian tarjoavan absoluuttista vastausta näihin kysymyksiin. Ehkä juuri se on osa sen viehätystä. Psykologia tarjoaa minulle keinon ottaa ainakin osan tästä uteliaisuudesta ja viedä sen intuition tuolle puolen: havaintojen, näytön, kritiikin ja sen mahdollisuuden äärelle, että voin olla väärässä.

Ja juuri nyt se tuntuu hyvältä paikalta aloittaa.

Lähteet

OpenStax. Psychology 2e, 1.1: What Is Psychology?
OpenStax – What Is Psychology?

OpenStax. Psychology 2e, 2.1: Why Is Research Important?
OpenStax – Why Is Research Important?

Jätä kommentti